Mie oon ollu onnelline. Miusta on tuntunu vitun hyvältä pitkän aikaa. Reilun kuukauden ainakin, ja se on ollu ihanaa.
Mie seurustelen nykyään. Oltu huikeet 2 viikkoo yhessä, mut silti se on ihan kivaa. Hei IHAN kivaa. Mie en oikeen tajuu. Miusta on tosi kivaa olla hänen kanssaan ja kaikkee. Välillä ei tee mieli olla tän pojan kanssa. Ja muutenkaan mie en oo varma, et onks tää vaa tätä hetken huumaa, ja sit ku tutustun toiseen paremmi ni kaikki menee pieleen. Mie en jaksa semmosta. Mie en jaksa sitä eroamisjuttua. Ja sit ku mie aattelen, ni myö ei ees olla samanlaisia. Onks se vaa se läheisyys mitä myö saahaa toisiltamme, sekö meijät pitää yhessä. Mie en kyl viel osaa sanoo et mie seurustelen, tai ehkä mie en halua. Vittu minä en tiiä.

Vaikka miula on vitun kova ikävä miu entistä, ni silti se ei enää estä minuu seurustelemasta toisen kanssa. Tai emmie tiiä.

Tänään tuli kauheen ikävä kohtaus illalla. Ja kuuntelen jotain semmosia biisejä mitä tuli siihen aikaan radiosta paljon. Tää on tyhmää.

Miula on niin sekava olo ! Miula ei pitkää aikaa ollu tälläne olo, mut nyt. Minnuu kai pelottaa, et miun on jossain vaiheessa erottava hänestä. Ja mie en jaksa semmosta, minnuu pelottaa se. Minnuu ahistaa se ihan mielettömästi. Työ ette voi tajuta miten paljon minnuu ahistaa. Minnuu pelottaa se ku mie jossai vaiheessa keksin etten haluakkaan olla hänen kanssaan, ja sit joudun sanomaan sen hänelle.
Ei ois pitäny edetä näin nopeesti ! Mie en ees tuntenu häntä kunnolla. Jotenki se vaan kolahti korkealta ja kovaa, kun ekan kerran kunnolla juteltiin. Ja molemmat oltiin SELVIN PÄIN. Oon tienny tän pojan ala-asteen ekalta luokalta lähtien, ja nyt oon jo lukiossa, jossa hänkin myös on. Ja jotenkin, nyt vasta ollaan kunnolla tutustuttu. Ääh, vittu elämä on niin vaikeeta. Vaikkei se oikeesti oo, mut kuitenki minnuu inhottaa ja teen siitä vaikeeta.

Tää miun nykyinen POIKAYSTÄVÄ on nyt mesessä, ja mie oon ihan pelle ja oon offlinessä. Tai siis näyn muille offlinenä, vaikka oikeesti olen mesessä. Jotenki mie en haluu jutella hälle ku hää on nii ilone.




Miula on ikävä sitä yhtä ainutta poikaa.

Oon ihan kamalan hellyydenkipeä. Miusta on ihana olla toisen vieressä, varsinkin jos kyseessä on poika, josta pidän, vaikka edes kaverina.
Kävi niin että eräs poika piti miun kädestä kiinni useaan otteeseen, ja sain levätä hänen sylissään. Se on niin ihanaa, ja se tuntuu niin hyvälle. Tuntui että siinä olis voinut olla vaikka ikuisuudenkin. Varsinkin kun tää poika, ei oo kovin vanha tuttavuus, se on aina niin jännittävää jotenkin. Vaikka tämä poika seurusteleekin, ja en välttämättä tykkää pojasta siinä mielessä, niin se on niin rauhottavaa.

On sekin kivaa kun joku tyttökin tulee nukkumaan vaikka ihan viereeni, tai nukutaan päällekkäin tai jotain, mut sillo se ei tunnu niin luontevalta. Jotenkin pojan vieressä on TURVALLISTA olla. Tässä oon miettinyt olenko bi, niin tavallaan tämäkin voisi vinkata siihen suuntaan että hetero olen. Mutta ei minnuu haittais jos mie kiinnostuisin jostain tytöstä.

Ehkä mie vähä oon kiinnostunu tästä pojasta, tai siis ei oo pitkää aikaa ollu tällästä hassuu tunnetta.
Siinä  pojassa on ripaus miun entistä, ja jotenki aina kiinnostun niistä, joissa on jotain samaa. Ehkä se on vaan miun maku-asia, tai sitten etsin korviketta yhä.

Esimerkiksi, heti kun nään pojalla rustossa lävistyksen, niin heti tulee mieleen entiseni. Ja muutenkin rustossa oleva lävistys pojalla on kuuma. ;)

Noihin aikaisempiin kirjoituksiin viitaten, tai siis noihin ekoihin. Nii, ni jos et siis tiiä kuviota ni lue sieltä.

Tapasin viikko sitte tän pojan isän, ja mie varmaa muistan hänetki aina. Hää oli tehny miule ite esineen, ja sielä oli tän pojan tuhkaa. Oli siinä kyllä silmät vetisinä. Ku enhän mie nyt niin kauaa ollu ees seurustellu, ja oltiin kerettyki erota enne hänen kuolemaansa.
Mut mie oon kyl tosi otettu ja kiitolline tästä.


Mut asiast toiseen ja kolmanteen, mie oon niin täynnä ku eräs henkilö rakastaa tai tykkää tai välittää tai kaikkia noita, niin liikaa miusta. Mie en jaksa sitä, ku se pilaa miu elämän. Ku hää on miule TODELLA hyvä kaveri ja ystävä, mut ku mie haluun elää ja olla muitten poikien kaveri ja kaikkee. Mut en mie voi. Siis työ ku oisitte tässä miu tilanteessa, ni teil ois tosi paska olo tän takia. Ja työ tuntisitte ihtenne vangituks, ja tei koko elämä häiriintys tän takia.
Joo, turha sanoo, et sano suoraa sille. Luuletteko työ etten mie oo sanonu? Tasan olen, jo vuoden ajan, että ei kiitos. Mutta ku ääh.. Mie välitän hänestä kovasti ystävänä, enkä halua et hänellä on paha olla. Mut hää roikkuu miussa, ja antaa hriveesti rahaa "lainaa" ja ostaa kaikkee ja antaa kyytiä minne tarviin. Ja tulee minne vaan. Tavallaa se on tietysti omalla tavallasa kiva, mut joka kerta miula on huono omatunto! Jos mie sanon vähäki jotain et, tarviin kyytiä tai tarviin jotaki ni hää hommaa sen. (myönnän et välillä oon ns. käyttänyt hyväksi tätä, vaikka oon sanonu pojallekki et käytän sinuu hyväks, ni ei se tajuu tai siis ei se haittaa)
MITÄ VITTUA MIE TEEN TÄN KANSSA???
Mie en jaksa ennäää. Mie oon yrittäny etten oo tekemisis tän kanssa, mut hää ottaa aina yhteyttää joka päivä ja kaikkee. Mie en jaksa sitä. Ja kuitenki ku samassa koulussa ollaan ni kuitenki nähää toisiamme. Välillä miula on ollu iha hyvä olla, ku mie kielsin häntä sanomasta et tykkää miusta. Ni ku hää ei sanonu sitä kuukautee, ni mie luulin et se loppu vihdoinki. Mut ei.. Ku hää on iha mustis ja itkee, ku näkkee miut toisen pojan kanssa ja kaikkee. Voi paska. Mie en jaksa tätä poikaa.

Auttakaa minnuu. : <

Maha oli tänään täydellinen aamulla, ja silloin se 50 kiloa. Ah, missä kunnossa se oli. Mutta kun syön ja ilta tulee niin se plösähtää.

Vittu mie en jaksa.
Mie yritän sinnitellä herreillä iltaa, et nukun sitte aamuun asti, et ei mee unirytmi sekasi ku koulutki kohta alkaa. Ku ei tullu vime yönä, tai aamuna kauheesti kyl nukuttuu. Oli pakko kuitenki ottaa kotona pienet tirsat, tai muute en ois yhtää jaksanu.

Mut viime yö, huh huh. Hieman nolottaa. Aina käy näin, no eihä siinä tietysti.